Yliopistolla tuli taas roikuttua lähestulkoon täysimittainen päivä, yhdeksästä puoli neljään. Aamulla oli toisen vuoden ensimmäinen seminaari, eikä ollut ollenkaan kamalaa (mikä on aika yllättävää, koen seminaarit yleensä jokseenkin ahdistavina tilaisuuksina). Ainakin näin kahden viikon jälkeen pidän kovasti tuosta valinnaisaineestani, International Tradesta (kuulostaa muuten vissiin aika lailla kiinnostavammalta, kuin minä monet sen kokisivat... Kyseessä on siis kansainväliset sopimukset, eli käytännössä käsittelemme aika pitkälle laivakuljetuksia koskevia sopimuksia ja sopimusrikkomuksia). Mutta siis, kuten sanottua, tykkään kovasti. Ainakin vielä tässä vaiheessa. Luennoitsija (ja seminaarijohtaja) on erittäin mukava neljissäkymmenissä oleva nainen, joka on kovin herttainen tapaus.

Näin syksyisin luennoilla törmää usein uusiin luennoitsijapersooniin, kuten tänäänkin. EU-Law'n luennolle ei ilmaantunutkaan viime viikkoista ranskalaisherraa, vaan sisään astahtelikin varsin räväkkä brittimies. Hän osoittautui jo kymmenen ensimmäisen minuutin aikana varsin hulvattomaksi kaveriksi, joka sai ylitsepursuavan (aika kirjaimellisesti: kaikki halukkaat eivät nimittäin edes mahtuneet luentosalin kiinteille penkeille, vaan kymmenkunta opiskelijaa joutui noutamaan tuolit salin ulkopuolelta ja asettautumaan aika jyrkästi ylöspäin viettäville käytäville) luentosalin nauramaan aika ajoin lähestulkoon hysteerisenä. Ja kuka sanoi, että EU:n lainsäädäntö on tylsää ja kuivaa?

Yliopistolta lähdettyäni eksyin tänään taas ostoskeskittymään eli paikalliseen hypermarkettiin (vrt. Koskikeskus). Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta koska tarkoituksena oli tappaa aikaa ennen elokuviin menoa (Daywatch), kiertelin päämäärättömästi erinäisissä liikkeissä. Kuinka ollakaan, kirjakaupasta tarttui taas matkaan lukemista. Mutta ei hätää, tämä oli aivan selkeästi tällainen etukäteen (roimasti etukäteen...) hankittu nimipäivälahja minulle itselleni: Meerkat Manor - Flower of the Kalahari. Eihän sitä voinut jättää sinne hyllylle! Se suorastaan huusi nimeäni. Kyseessähän on siis ainakin Discovery Channelilla ja BBC:llä pyörivä mangustien elämästä kertova TV-sarja, johon koukutuin kesän aikana. Ihan saletisti yksi viihdyttävimmistä TV-sarjoista ikinä. Aivan mainio. (Sarjan innoittamana jopa lompakossani asuu pienimuotoinen mangustiyhdyskunta, kaksi sellaista lasten pientä muovista lelumangustia. Tiedän, aivan täydellisen naurettavaa, mutta hei. Mangusteja!)