Kaikki tuntuu niin ihmeellisen ihanalta, ettei ole tosikaan. Ensimmäistä kertaa aikoihin on hyvä olla, elämä tuntuu viimeinkin siltä, miltä sen 19-vuotiaalle pitäisikin. (Tai sitten olen sokerihumalassa Twixeistä, tiedä häntä.)

Enää kaksi viikkoa, kaksi lyhyen lyhyttä viikkoa, ja pääsen kotiin jouluksi. Kotiin, perheen ja ystävien luo - oikeiden ihmisten keskelle. On ollut niin ikävä niin kauan, että pelkkä ajatuskin tuo hymyn huulille ja kyyneleet silmiin. On niin hyvä olla.

Juoksin eilen HMV:lle suoraan bussipysäkiltä. Sain viimeinkin, viimeinkin käsiini Incubuksen uusimman albumin Light Grenades. Kaksi kuukautta lähes musiikittomana on ollut tuskaa, ja nyt Incubus kuulostaakin taas niin hyvältä, kuin mikään on koskaan kuulostanut, tai voi koskaan kuulostaa. Levy on uskomaton, rakastuin siihen heti ensi kuulemalta. Tekisi mieli vain juosta ulos, juosta sateeseen ja huutaa ilosta; itkeä, kun kaikki on niin kaunista; nauraa vastaantulijoille ja tanssia.

 Tonight we drink to youth
And holding fast the truth
Don't want to lose what I had as a boy
My heart still has a beat
But love is now a feat
As common as a cold day in L.A.

Sometimes when I'm alone I wonder
Is there a spell that I am under
Keeping me from seeing the real thing

Love hurts
But sometimes it's a good hurt
And it feels like I'm alive
Love sings
When it transcends the bad things
Have a heart and try me
'cause without love I won't survive

En millään malttaisi nukkua; tuhlata aikaa, joka tuntuu pakenevan ihan liian nopeasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen tässä, nautin oikeasti elämästä murehtimatta huomisesta. Tänään on minun päiväni, tänään minä nautin.

Ainoastaan eilen yllättänyt selkäkipu laimentaa riemuani, mutta enpä anna sen pilata iloani. En nyt, en tänään. Kohta on joulu.