Näin se kesä lähestyy loppuaan. Tässä on nyt lähinnä makoiltu, laiskoteltu, käyty leffassa, luettu kirjoja, ulkoiltu Koiran kanssa, käyty Asuntomessuilla, kahviteltu, viihdytetty Veikkaa, viihdytetty siskontyttöjä, vietetty erinäisiä syntymä- ja nimipäiviä (siskon miehen isän, vanhemman siskontytön, siskon miehen siskon, äidin, isän, siskon ja siskon miehen, sekä kohtapuoliin myös minun ja nuoremman siskontytön) - kaikki vajaan kuukauden sisällä, istuttu autossa, istuttu kallioilla Pyynikin rannassa, katseltu auringonlaskuja sekä (viime päivinä) katsottu Deadwoodia (lähes pakkomielteisesti). Että sinänsä ihan mukavaa. Paluu Saarelle on edessä joskus syyskuun vaihteessa, jahka nyt saisi taas laina-asiat kuntoon. Mutta eiköhän tämä tästä.

Vaikka olenkin aina ollut vannoutunut syysihminen, täytyy silti myöntää myös kesän ihanuus. Onhan se nyt aivan mahtavaa, kun on oikeasti lämmintä ja aurinko paistaa ihan pilvettömältä taivaalta! Näin pari kertaa vuodessa, eihän tällaista nyt kuitenkaan määräänsä enempää kestä. Niin, ja kuvitelkaa sitä riemua, kun voin palattuani sanoa, että voi kun oli ihana kesä, aurinko paistoi ja oli lämmintä (sateisesta ja harmaasta heinäkuustahan ei tarvitse mainita, se oli vain sellainen tasoittava kausi. Eihän sitä nyt koko kesää helteessä jaksa!), siellä Saarella kun on ilmeisesti satanut... satanut... ja satanut vielä vähän lisää. Ihan hyvin mielin olen kuitenkin palailemassa, alkaa taas opiskelu kiinnostaa.