Täällä on taas niin kutsutusti tupa täynnä. Tai no, puolillaan (jos ihan tarkkoja ollaan). Lauren ja Rich ovat tulleet viikonlopuksi (toivottavasti eivät yhtää pidemmäksi aikaa) siivoilemaan ja pakkailemaan, ja minua ahdistaa jo nyt. Täällä oli niin mukavaa yksinään, ovia sai pitää auki ja keittiössä sai rampata siivoilemmassa kun siltä tuntui. Nyt nyhjötän huoneessani tietokoneen ääressä. Kun sitä osaisikin olla sosiaalinen, mutta en tässä kämpässä. Enkä vapaaehtoisesti. Toivottavasti tuossa uudessa kämpässä nyt sitten menee ihan vaikka vain hiukkasen paremmin, kun suunnilleen kaikki muut sieltä jo tunnenkin näin etukäteen. Ei pitäisi tulla mitää mahdottoman ikäviä yllätyksiä...

Yöpöydällä odottaa katsomistaan Sergio Leonen Dollarit-trilogia, jonka ensimmäisen elokuvan (Fistful of Dollars) katsoin eilen illalla. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että nyt vasta näen nuo ensimmäistä kertaa. Näistä olisin kuitenkin tykännyt nuorempanakin, on se Clint vaan aikas mainio. Näin vanhemman iän ohjaustöistänsä en tosin suuremmin välitä.