Flunssassa - taas. Johtuneeko erilaisesta viruskannasta kuin mihin keho on tottunut vai mistä, mutta tänä lukukautena olen ollut useammin flunssassa kuin koko lukioaikana yhteensä. Toivottavasti tämä nyt tästä hillittää, on nimittäin hivenen ärsyttävää.

Olen saanut peloteltua itselleni (kuvitteellisen) aivokalvontulehduksenkin: jäykkä/kipeä niska (mikä ruuminosa ei ole jäykkänä/kipeänä huonosti nukutun yön jälkeen?), päänsärky (kuumepäänsärkyä, tuskin huomattavaa), kylmät jalat ja kädet (koska jalkojani ja käsiäni ei palelisi? Huono ääreisverenkierto vaivannut niin kauan kuin muistan) sekä kuume (tuskin huomattavaa, ei ainakaan korkea, niin kuin sen tulisi olla). Että näin. Yleensä en sairauksia itselleni 'keksi', mutta kun tuosta aivokalvontulehduksesta on täällä varoiteltu (yleisen flunssakauden yhteydessä - seminaariryhmästäkin puolet sairastivat kotona, ja puolet paikalle raahautuneista näyttivät haudasta nousseilta). Seurataan tilannetta.

Soitin äitillekin aamupäivällä (en tuosta kuvitellusta aivokalvontulehduksesta, vaan ihan yleisestä huonosta olotilastani). Hänkin viettelee tänään räytymispäivää, oli viime yön töissä. Oli oikein mukava kuulla ääntänsä taas pitkästä aikaa, täältä kun ei ihan turhan usein viitsi soitella puhelinlaskun pelossa. Lunta on kuulemma kovasti, masennus. Ja minä en sitten ilmeisesti tänä talvena nähnyt yhtäkään lumihiutaletta. Hmph. Täällä kun ei tuo lämpötila taida laskea alle kymmenen asteen. Kuulosti myös oikein tyytyväiseltä, kun mainitsin hyvin menneet kurssitehtävät, hieno juttu. Näin kipeänä tekisi niin mieli kotiin, olkkarin sohvalle katsomaan Muumeja ja James Bondeja. Näin minä olen tehnyt 7-vuotiaasta, mutta nyt täytyy keksiä jotain muuta.

Ajatus tuntuu taas pomppivan ihan merkillisiä reittejä. Taidan tästä siirtyä peittojen alle potemaan rään täyttämää päätäni.