Siinä vaiheessa, kun seuraavan tekstin voi lukea silmääkään räpäyttämättä ja ajattelematta kertaakaan "hulluutta!", on ihmisellä mielestäni ainakin teoreettiset edellytykset villakoiran omistajaksi:

"Villakoiran pesu ja kuivaus

Pesu: kastele takuton koira läpikotaisin. Vaahdota koira shampoolla ja huuhtele, toista toimenpide. Hoitoainetta tulee käyttää kitsastelematta, koiran (ja hoitoainepullon) koosta riippuen jopa puoli pullollista tai runsaammin. Huuhtele koira huolellisesti, mieluummin vähän liian kauan kuin liian hätäisesti. Nopeimmat väittävät pesevänsä näyttelyturkkisen keskarin 15-20 minuutissa, mutta monet viettävät koiransa kanssa suihkussa helposti tuplastikin kauemmin.

Kuivaus: koira föönataan karstan kanssa kuivaksi. Pää- ja niskatukka harjataan piikkikammalla turkin säästämiseksi. Turkin täytyy olla ihoa myöten rutikuiva (muuten se saattaa vetää turkin kiharalle ja turkki takkuuntuu helpommin). Kuivausoperaatio kestää, jälleen koosta ja turkin määrästä riippuen, tunnista kolmeen.

Koira pestään, kun takkuja alkaa ilmaantua (merkki siitä, että koira on likainen). Normaalisti tämä tarkoittaa kolmen-neljän viikon pesuväliä, takkuvaiheessa pesun voi joutua suorittamaan viikoittain."

Tämä siis noin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Omasta puolestani voin kertoa, että kun on asunut 8½ vuotta villakoiran kanssa saman katon alla, ei tuo hetkauta pätkän vertaa. Tuota se nimittäin on, ihan oikeasti. Tonillakin koko operaation läpivieminen pesuineen ja kuivauksineen kestää lähes kaksi tuntia, vaikka herra on lyhyessä turkissa. Mutta on se vaan sen arvoista!