Tuli taas käytyä entisen lukion sivuilla ja luettua koulun lehteä - ja ikävähän siinä tuli. Lukioaika oli ainakin itselläni mahdollisesti tähänastisen elämäni parhaat kolme vuotta: tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin, kaverit olivat hyvin pitkälle samanhenkisiä, ja opettajat... aivan mielettömiä persoonia! Kaikki Tampereen Clasulaiset tietävät tämän, ja toivottavasti osaavat arvostaa sitä. Vitsit, kun tuonne pääsisi takaisin. Ihan vaikka pariksi päiväksi, kärpäseksi kattoon. Tällaisessa mielentilassa on ikävä jopa  Lellun biologiantunteja ja lähes sadistisia latinantunteja. Ei vaan, hauskaahan meillä oli. (Aika kultaa muistot.)

Ja loisteliaaksi lopuksi suosikkini syksyn jyvistä ja akanoista:

Historia:

"Huntu päässä, silmät vaan näkyy... Kissanainen! Ei. Okeijoo. Unohtakaa. Mä oon levoton sielu."

Opettaja: Pitäiskö mun monistaa tää kaikille?
Oppilas: Pistä taululle.
Opettaja: Ei mut siinähän menee puoli päivää.
Oppilas: Tossa olis toi dokukamera!
Opettaja: ... Mä meen monistaan nämä!

"Kukaan ei tiedä miten laki säädetään, mut cornflakesit on hyviä."

Matematiikka:

[Ote tavallisesta matematiikantunnista:] "Hai hyökkää Batmanin kimppuun ja arvatkaa miten Batman sitten selviää tilanteesta! Hän ottaa esiin hainkarkoitussuihkeen!"

Äidinkieli:

"Saako Suvivirttä laulaa kevään joulujuhlassa?"

"Kun edes joku joskus jotain, mutta ei kukaan koskaan mitään, kun kaikki aina vaan!"