Niin, siitä maanantaista. Veikka ilmestyi pihaan pakettiauton kanssa, oli nyt muuttamassa viimeisiä tavaroitaan Helsinkiin (ei tässä mennytkään kuin melkein vuosi...). Huomasi minut pihassa: "Ai, säkin oot taas täällä. Eihän sulla mitään oo, lähet mukaan. En saanut jätkiä kiinni, tuut muuttaan pesukoneen ja sohvan. Ollaan yheksältä Mansessa." No, lähdin mukaan. "Pesukone ja sohva" tosin osoittautui myöhemmin sisältämään myös talvirenkaat, järkyttävän kokoisen keittiönpöydän ja kuusi tuolia, lasipöydän ja tuolin IKEAsta, kirjahyllyn (ilman kirjoja), kotiteatterin (ilman TV:tä) sekä muuta satunnaista pikkusälää. Kaksistaan niitä sitten raahattiin paikasta toiseen ja kolmanteenkin (toimistolle) - viimeinen keikka tehtiin puolenyön aikaan, kotona oltiin kolmelta. Aamulla. Siinä olikin mukavasti takana jo ennestään kolme huonosti nukuttua yötä, tämä neljäs olikin sitten aika hattu siihen päälle. No, ei siinä mitään, mielellänihän minä Veikkaa autoin. Tuolla miehellä ei vaan ole minkäänlaista realistista käsitystä ajankulusta tai omista voimistaan ("Kyllä mää olisin tän sohvan saanut hätätilassa itteksenikin siirrettyä" Juu, niin varmaan. Kolmet portaat alas, pakettiautoon ja kolmet portaat ylös. Aivan saletisti.), ihme kaveri.

Huomenna olisi muutamalla kaverillakin ylppärijuhlat - saa nyt kattoo, pääsenkö käymään. Flunssa olisi nimittäin aikas railakkaasti päällänsä tällä hetkellä. Harmi sinänsä, kovin mukava olisi heitä nähdä ja onnitella.