Vittu kun vituttaa.

Saa nyt katsoa, saadaanko sitä asuntoasiaa kuntoon heinäkuuksi. En voi käsittää, mikä ihme siinä nyt sitten tökkii! Kämppiä on jumalauta katseltu maaliskuusta, mutta sopparia ei ole voitu tehdä mistään. "Katellaan hei vielä." Joo, katellaan hei. Saatana. Miksi asioita ei voida hoitaa kuten on sovittu? En minä ole suomalaisena perusjässikkänä tottunut siihen, että asioita vetkutellaan kunnes mitään on mahdotonta saada aikaiseksi... Tällä tytöllä ei siis näillä näkymin ole mitään paikkaa tavaroilleen kun vuokrasopimus yliopiston kanssa umpeutuu 5. heinäkuuta. Vallan hienoa. Ihan kuin tässä ei olisi ollutkaan jo ihan tarpeeksi paskaa niskassa jo ennestään ja ihan ilman tätäkin. Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että kaikki pitäisi vaan tehdä itse, niinhän sitä varmistaisi asioiden sujumisen. Mutta kun aina sitä jaksaa uskoa, että jos toukokuun alussa sanotaan, että kaikki on kunnossa, niin silloin kaikki myös olisi kunnossa. Ilmeisesti sitten ei kuitenkaan. Olen palannut maanpinnalle pilvilinnoistani, kiitos vaan siitä. Eipä tässä enää mitään harhakuvitelmia elätellä.

Huomenna mökkeilemään, hetkeksi unohdan kaiken tämän ja palaan sitten sorvin ääreen jahka ei enää vituta näin mahdottomasti. Ehkä sen kämppäasiankin saa hoidettua kuntoon sillä viikolla, kun palaan Bristoliin muuttamaan kesä-/heinäkuun vaihteessa.

Ottaa tämä silti päähän.

(Niin, ja meillä oli muuten tänä aamuna sähkötkin poikki. Missäköhän kunnossa mahtavat olla pakasteet ja jääkaapin sisältö...)