(Sekalaista sepitystä allekirjoittaneesta noin sunnuntain saatteeksi.)

Olen syntynyt vuonna 1987, vuoden 226 päivänä.

Lapsuuden unelma-ammatteja olivat arkeologi, kirjailija, luontodokumenttien tekijä ja lentäjä.

Olen perusluonteeltani ujo ja hyväuskoinen sählä.

Olen parantumaton materialisti.

Katson luvattoman paljon elokuvia ja luen liikaa kaunokirjallisuutta.

Suosikkielokuviani ovat Fight Club, Chocolat ja Lost in Translation. TV-sarjoista rakastan Roomaa, Deadwoodia, House MD:tä ja Six Feet Underia. Rakastan myös vanhaa brittikomiikkaa: Monty Pythonit, Black Adder sekä Jeeves & Wooster iskevät aina.

Rakastan James Bond -filmejä ja westernejä.

En omista televisiota, mutta ostan suosikkisarjani DVD:inä.

Pidän Edward Nortonista, Tim Burtonista sekä Quentin Tarantinosta.

Allekirjoitan häpeilemättä lausahduksen "violence is one of the most fun things to watch", kunhan se pysyy valkokankaalla ja minä valkokankaan toisella puolella.

Erlend Loe = idoli.

Kuuntelemani musiikkikin on yleensä elokuvien soundtrack-kamaa. Muutenkin olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen, lähes kaikki Beatlesistä Rajattomaan kelpaa. Eniten iPodissani taitaa kuitenkin pyöriä Incubus ja Zen Café.

Kuuntelen mielelläni myös lastenlauluja, varsinkin Rölli on aika kova sana.

Voisin varmasti elää ilman musiikkia, helpostikin, mutta ilman kirjallisuutta ja elokuvia elämäni olisi paljon nykyistä harmaampaa. (Tai tapahtumarikkaampaa, riippuu ihan näkökulmasta...)

En liittynyt 8-vuotiaana partioliikkeeseen, sillä silloin vannotun partiolaisvalan kohta "lupaan olla aina kiltti enkä koskaan kiusaa ketään" oli pienelle mielelleni liikaa: koska en voinut täydestä sydämestäni vannoa kirkossa olevani aina kiltti, en myöskään kokenut voivani liittyä partioon. Tämän päätöksen tein valan vannomisen aamuna.

Nautin suunnattomasti läheisteni seurasta. Vastapainoksi tarvitsen kuitenkin saman verran yksinäisyyttä ja omaa rauhaa.

Olen äärimmäisen huono huolehtimaan raha-asioistani.

Kiinnyn voimakkaasti fiktiivisiin hahmoihin (tv/elokuva/kirjallisuus), ja eläydyn vähintäänkin yhtä voimakkaasti fiktiivisiin tapahtumiin. Todellisuuden rajat eivät kuitenkaan ole koskaan hämärtyneet mielessäni. Toivottavasti.

Rakastan tilastoja.

Olen opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi saksaa, latinaa ja espanjaa. Kolmesta viimeisestä ainoastaan latina sujuu edes välttävästi.

Olen kärsinyt kroonisesta koirakuumeesta viisivuotiaasta asti. Naapurin Kirsikan kanssa selailtiin koirakirjoja ja haaveiltiin omista nelijalkaisista ystävistä, Kirsikka kultaisestanoutajasta; minä cockerspanielista. Oman koiran (keskikokoisen villakoiran) sain 11-vuotiaana.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin koirakuumeen puhkeamisesta, olen taas koiratonna suurimman osan vuodesta, ja kärsin oireista voimakkaammin kuin vuosiin. Nyt haaveilen suuresta vinttikoirasta (borzoi, saluki) tai isovilliksestä.

Olen huono pitämään yhteyttä vanhoihin tuttaviini, ja koen siitä aika ajoin huonoa omaatuntoa. Ala-asteen aikaisista ystävistä olen yhteyksissä yhteen, yläasteen aikaisista toiseen. Lukiotuttuja on muutama enemmän.

Piirtelen ja maalaan aivan liian vähän.

En juurikaan välitä suurista juhlapyhistä. Joulua tosin rakastan.

Kammoan hyönteisiä, perhosista hämähäkkeihin.

Toivon usein, että oikeassakin elämässä voisi painaa resettiä ja jatkaa edellisestä tallennuksesta.

En osaa ajaa autoa eikä minulla ole ajokorttia. Pelkkä ajatuskin hirvittää minua.

Lempivuodenaikani on syksy.

En ole koskaan pitänyt tiistaista. Torstai on sitä vastoin aina ollut mieluisa viikonpäivä.

Olen realisti, enkä juurikaan ryve menneissä. Sen sijaan olen keskittynyt tulevaisuuteen - jopa siinä määrin, että en oikein osaa nauttia nykyhetkestä.

Käytän alkoholia minimaalisesti.

I don't dance.

Pidän matkustamisesta. Se on se pakkaaminen, kun ahdistaa.

Minun on ikävä ruisleipää ja saunaa.