Kävellään kohti bussipysäkkiä - samanlaiset kassit käsissä, minulla musta; hänellä valkoinen. Heh, kun nyt olisi mulla valkoinen takki, oltais ihan sävy sävyyn. ... Hei, tiätkö mitä? Kun mulla on musta takki, niin sulla pitäis nyt olla valkonen takki, ja me oltais ihan samiksii. ... No just ajattelin samaa. Taas.

Hassua, miten voi olla jonkun kanssa näin samanhenkinen. Ajatellaan samoja asioita samaan aikaan; huomioidaan samat jutut. Kolmannelta luokalta astihan me ollaan tunnettu ja yhdessä kuljettu, kun niin samoista asioista ollaan aina tykätty. Yläasteella meitä harvoin eroteltiin tai puhuteltiin yksikössä, me oltiin aina "Ansku ja Minttu". Yläasteen jälkeen mentiin sentään eri lukioihin, teki vissiin ihan hyvää molemmille. Saatiin kumpikin yksilöllisyytemme takaisin. Silti hänen kotinsa toimi edelleen 'kakkoskotinani', mistä minut saattoi löytää harva se päivä. Ehkä me vaan sitten ollaan vietetty niin paljon aikaa yhdessä, että ollaan kasvettu kiinni.

Elokuvissakaan en enää osaa ilman käydä. Takana ensimmäinen syksy kuuteen vuoteen, etten kertaakaan käynyt elokuvissa. Nytpä sitä sitten otetaankin vahinkoa takaisin... Juuri eilen muisteltiin ensimmäistä filmiä, mikä yhdessä käytiin katsomassa, ja ihmeellisen paljon molemmat siitä muistaa. Leffa oli Hevoskuiskaaja, vuosi 1998. Teatterista ei päästy varmuuteen: BioBio tai Hällä - kumpaakaan ei enää tästä kaupungista löydy. Lipussa luki 'Hevoskuisk', kun koko nimi ei mahtunut. Meitä nauratti kovin. Ja itseäni jännitti. Ekaa kertaa kaverin kanssa elokuvissa! Vaan eipä jäänyt viimeiseksi. Sitä vaan en muista, että miksi juuri kyseinen elokuva. Kumpikaan ei ollut hevoshullu, vaikka pieniä tyttöjä oltiinkin.

Tätä onkin ollut ikävä. Kun on täytynyt opetella pois siitä, ettei toiselle voi ihan kaikesta ihan heti ilmoittaa. Me ollaan kuitenkin aina oltu niin välittömiä toisiamme kohtaan: mikään ei ole liian vähäpätöistä mainittavaksi. Ja vain hänelle voin lähettää täysin sensuroimatonta tekstiä ajatuksistani, tajunnanvirtaa. Hassu juttu.

Hymyilyttää. Ollaan me vaan kummalliset ystävykset. Kiitoksia.