Niin se vaan menee, uusi vuosi; uudet kujeet. Tai no, uudet ja uudet... Tuskinpa se meno tästä kovinkaan radikaalisti muuttuu. Uudenvuodenlupauksiakaan en (tänäkään vuonna) tehnyt yhtäkään, kun en niihin usko. Eivät ne koskaan pidä, turha sellaisiin hukata aikaa ja energiaa. Näinpä.

Launtaille on nyt sitten lentoliput takaisin Bristoliin. Niin kummalta kuin se itsestänikin kuulostaa, ei paluu tunnu ollenkaan hassummalta. Siellä se elämä nyt taitaa sitten virallisesti olla, ainakin näin väliaikaisesti. Vaikka kotona onkin ollut oikein mukavaa ja ihanaa, alkaa paluu opintojen pariin ja sellaiseen säänneltyyn yksinäisyyteen kuulostaa oikein houkuttelevalta. Enpä olisi ihan heti uskonut. Lähinnä mietityttää, miten saan kaiken vietäväksi tarkoitetun kaman kuljetettua mukanani... Sitä kun tuntuu taas olevan ihan liikaa!

Ennen lähtöä olisi tarkoitus käydä vielä kerran elokuvissa (ei, seitsemän kertaa yhden loman aikana ei niin millään riitä), The Prestige olisi nimittäin vielä näkemättä. Perjantaina siis.