Oli sitten kuulkaas mahtavaa päästä taas tekemään jotain, vaikka sitten vain istumaan luennoille! Niin huippua. Muutama uusi luennoitsijakin saatiin, itse asiassa entuudestaan tuttuja ei ollut kuin mr. Horrocks viime kevään historiaosuudelta. Pähee kaveri. Eivät nuo uudet tuttavuudetkaan nyt aivan mahdottomilta ole tuntuneet, että sinänsä tuntuu ihan hyvältä. Vähän olen kieltämättä tosin pettynyt, sillä prof. Holland ei näyttäisi luennoivan meille (keskittyy enimmäkseen ekavuotisten luentoihin). Valtaisa tragedia, jos minulta kysytään.

Matka yliopistolle on tosin pidentynyt, ja bussimatkat varsinkin aamu- ja iltaruuhkien aikaan ovat aivan mahdottomia. Normaalisti vartin pyrähdys kestää reilut puoli tuntia; bussi tulee täyteen jo yliopistolla, ja siinä sitten huristellaan (tai no, huristellaan ja huristellaan, tarkemmin sanottuna madellaan hitaasti liikenteen mukana kolmen metrin pätkissä) lähes tulkoon meidän pysäkille asti, ennen kuin ruuhkasolmu aukeaa ja ensimmäinenkään matkustaja jää kyydistä. Ja sama juttu aamuisin; tänäänkin meidän pysäkki oli viimeinen, jolta enää otettiin edes matkustajia kyytiin. Sinänsä kovin eksoottista (ottaen huomioon sen, että viime vuonna asuin tosiaan viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopistosta; kymmenessä minuutissa ehti luennolle kuin luennolle, pidettiin se sitten missä päin yliopistoaluetta tahansa).

Vaan on se silti mukavaa taas, opiskelu.