Lontoon reissu takana, ystis koneessa matkalla kotiin ja minä täällä kämpillä - palelen jälleen. Mahtaako olla jotain psykologista, kun en viikolla palellut kertaakaan? En ihmettelisi.

Ensimmäiseksi Lontoosta. Lontoo on kaupunki, johon tunnun palaavan kerta toisensa jälkeen. Se on yhä edelleen "my city of choice", kuten aina (on ollut äitini mukaan siitä asti kun olin 4-vuotias): niin täynnä elämää; historiaa, kulttuuria; sekaisin mennyttä ja nykyisyyttä; sadekuuroja ja sateenvarjoja; kauppoja ja teattereita; puistoja ja ruuhkia - ja punaisia busseja ja maanalaisia. Rakastan niin kovasti. Tuntui aivan kuin olisi palannut kotiin, kun bussi kurvasi ulos moottoritieltä.

Minulla oli hauska viikko, näin hauskaa minulla ei itse asiassa ole ollut sitten joulun. Kovasti nautin ystiksen läsnäolosta ja jutustelusta, poliittinen korrektius ja virallisuus joutivat taas roskakoriin. Opiskelustahan ei tosin tullut kuluneella viikolla yhtään mitään, mutta samapa tuo - opiskelen viikonloppuna.

(Onko se muuten 'Kuassimo' vai 'Quassimo'? Pahaa karmaa...)