ant.sos. koomaosasto 56

Muutto

2007-10-25T12:58:00+03:00

Niin siinä nyt sitten kävi, että muutin eilen blogini suutuspäissäni Bloggeriin. Vuodatus tökkii ja tökkii, ja se ei nyt passaa: fiilispohjalta on kovin vaikea kirjoittaa, jos blogi on jatkuvasti kupeena. Vuodatus on toiminut virtuaalikotinani lähes vuoden päivät, mutta siihen vuoteen mahtuu aivan liikaa kaatuilua ja hidastelua. Päädyin siis lopulta hylkämään hienon Vuodatuksen paremman toivossa.

Bloggerissa nähdään!

Ei otsikkoa

2007-10-23T23:12:00+03:00

Tänään ei mennyt päivä ihan putkeen. Seminaari meni ihan siedettävästi, vaikka valmistautuminen jäikin vähän puolitiehen. Kyseessä oli siis kurssin ensimmäinen seminaari, ja vähän jännitti, kun sisään marssi itse Mr. Horrocks ryhmäämme johtamaan. Pienen ryhmän keskellä hän paljastui kuitenkin varsin leppoisaksi ja helposti lähestyttäväksi, ja jo ensimmäisen vartin jälkeen olikin jo paljon vapautuneempi olo. Hyvä näin.(* Seminaarin jälkeen roikuin pari tuntia kirjastossa ennen seuraavan luennon alkua, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Land Law on se tämän vuoden 'criminal law', eli minulle henkilökohtaisesti se hankalin kurssi. Ja pahaksi onnekseni kaksi edellistä luentoa on mennyt ohi (ensimmäisellä kerralla ahdisti aivan suunnattomasti itse luennosta johtumattomista syistä, eikä keskittymisestä tullut mitään; toisella kerralla olin juurikin siinä flunssassa, eli lähes katatonisessa tilassa), eli edellytykset olla perillä tämänkään luennon aiheesta eivät olleet kovinkaan hyvät. Piirtelyksihän se meni. Ensimmäisen tunnin tosiaan roikuin fyysisesti mukana, mutta tauolla päättelin, ettei mistään tule nyt yhtään mitään, ja lähdin kämpille. Yhtä tyhjän kanssa olisi ollut, vaikka olisin jäänytkin. Nyt ehdin sentään ennen pimeää kämpille ja sain ajatukseni muualle. Täytyy viikonloppuna opiskella oikein urakalla ja ottaa kiinni menetetyt luennot.

Mutta asiasta saappaanvarteen. On se vaan jännä, kuinka musiikilla voikaan vaikuttaa mielentilaan. Vielä puoli tuntia sitten olin väsynyt, kärttyisä ja haikea; nyt olen (yhä) väsynyt, mutta en enää kärttyisä tai haikea vaan hymyileväinen ja sopivasti muikea.

(* Vähän vieläkin mietityttää tuo viime viikkoinen EU Law'n seminaari. Mr. Dadomo kun vaikutti oikeastaan aika hankalalta tapaukselta ja käyttäytyi asteen verran ylimielisesti (kyseessä ranskalainen kaveri, ehkäpä se sitten selittää jonkin verran...). Eräänkin tytön kysyessä, että "voisiko sir toistaa, kun en ole törmännyt tuohon termiin" Mr. Dadomo vastasi sarkastisesti, että "kyllä tämä termi on ihan yleisessä käytössä aikuisten oppikirjoissa." Tyttö meni siitä luonnollisesti vähän noloksi, niin kuin sitä aina menee 'tyhmän kysymyksen' kysyttyään. Jäi vähän paha maku suuhun tuosta kommentista, kun tyttö kuitenkin kysyi mielestäni ihan asiallisen kysymyksen - opiskelijoitahan tässä ollaan, ja sitä varten noissa seminaareissa käydään, että saadaan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Ei otsikkoa

2007-10-22T19:32:00+03:00

Laiskotuttaa. Huomiseksi odottaisi tuossa pinossa vielä muutamakin koulutehtävä tekemistään, mutta en jaksaisi innostua, en sitten millään. Kävin jo ulkonakin kääntymässä ja haukkaamassa raitista ilmaa, mutta eipä sekään auttanut saamaan kiinni karannutta keskittymiskykyä. Nyt lähinnä paleltaa.

Suututtaa tämä hetkittäinenkin motivaation puute. Ja kun suututtaa, niin se nyt ei ainakaan auta siinä motivaation löytämisessä. Noidankehä taas tämäkin.

Ei otsikkoa

2007-10-21T22:22:00+03:00

Ihan oman tylsistymisen poissapitimiksi:

Kymmenen vuotta sitten (1997)

- Kävin ala-asteen neljättä luokkaa. Erinäisistä opettajista ja oppilaista johtuneista syistä kouluun meno tuntui aamuisin helvetiltä.
- Koirakuumeeni oli huipussaan: haaveilin cockereista, basenjeista ja cavaliereista. Jouduin tyytymään naapuruston koirien ulkoiluttamiseen.
- Fanitin ensimmäistä fanituksen kohdettani, Backstreet Boysia. Ja kun sanon, että 'fanitin', myös tarkoitan sitä.

Viisi vuotta sitten (2002)

- Ysiluokan syksy. Kaveripiirini oli suurimmillaan ja koulussa oli oikeasti kiva käydä.
- Buffy the Vampire Slayerin ja Angelin ansiosta menetin kiinnostukseni 'tavalliseen tv:seen' (kiitti vaan, Joss Whedon), mutta näistä kahdesta sarjasta vauhkosin sitten niiden muidenkin edestä.
- Elämäni pyöri varsinaisesti koulun ympärillä, vaikka en mitenkään normaalia enempää siihen panostanutkaan.

Kolme vuotta sitten (2004)

- Lukion ensimmäisen vuoden loppu ja toisen alku. Tutustuin uusiin ihmisiin, muiden muassa yhteen parhaimmista ystävistäni, I:hin. Lukioaika oli siihen astisen elämäni parasta aikaa.
- Seurasin jalkapallon EM-kisoja suorastaan fanaattisesti (go, Tshekki, go!), vaikka en tätä ennen ollut innostunut koko lajista.
- Joka kesäisen ulkomaanmatkan kohteena olivat Dublin sekä city of my choice, kaupunkien kaupunki, Lontoo. Tänä kesänä reissattiin Isin kanssa kaksistaan.

Vuosi sitten (2006)

- Ajeltiin kesällä Veikan ja Äitin kanssa Pariisiin. Reissu oli erinäisistä syistä unohtumaton.
- Syksyllä muutin Bristoliin ja aloitin lakiopinnot paikallisessa yliopistossa.
- Ensimmäinen siskontyttöni aloitti ensimmäisen luokan ja toinen syntyi sulostuttamaan meidän sukulaisten elämää entisestään.

Tänä vuonna (2007)

- Elämäni koira täyttää 9 vuotta. Koirakuumeilu jatkuu, nyt kymmenen vuotta myöhemmin kuvioissa on lähinnä 10-ryhmän puikkonokkia, eli borzoi, saluki ja afgaani.
- Kesä suorastaan hurahti ohi ihan huomaamatta, vaikka olikin omalla kohdallani erittäin pitkä.
- Olen lentänyt Suomen ja Englannin välin yhteensä 8 kertaa.

Eilen (20.10.)

- Pyykkäsin ensimmäistä kertaa uudessa kämpässä. Nyt on taas puhtaita paitoja muutamaksi päiväksi.
- Neuloin ensimmäisen sukkaparini. Tuloksena punaiset villasukat, jotka kaiken kukkuraksi näyttäisivät mahtuvan jalkaankin.
- Naureskelin parivaljakolle Fry & Laurie.

Tänään (21.10.)

- Haahuilin ulkosalla kameran kanssa, mutta en tainnut ottaa yhtäkään kuvaa.
- Suunnittelin ensi viikon aikataulua (noin vapaa-ajan osalta).
- Jutustelin vakavia ja vähemmän vakavia Ystiksen kanssa.

Huomenna (22.10.)

- Täytyy keskittyä opiskelujuttuihin, viime viikon luentojen kertaukset jäivät flunssan takia rästiin. Myös viikon seminaaritehtävät ovat tekemättä.
- Haahuilen ulkona kameran kanssa ja myös otan niitä kuvia.
- Valmistaudun henkisesti alkavaan opiskeluviikkoon, joka omalta kohdaltani jää aika lailla tyngäksi muutaman peruuntuneen luennon ansiosta.

Ensi vuonna (2008)

- Aloitan viimeisen opiskeluvuoteni ja alan suunnitella paluuta Suomeen.
- Asun yksin lähempänä yliopistoa ja olen äärimmäisen tyytyväinen asumisjärjestelyyni.
- Voin vihdoin alkaa ihan tosissaan suunnitella myös sitä koirakuumeen parantamista.

Oli muuten yllättävän vaikea muistaa edes kolmen vuoden vuoden takaisia tapahtumia, kymmenestä vuodesta puhumattakaan. Toisaalta aika hämmentävää, kuinka vähän muistijälkiä elämäni onkaan mieleni sopukoihin jättänyt.

Ei otsikkoa

2007-10-19T18:36:00+03:00

Voi. Hyvä. Luoja.

Tuo lämminvesivaraaja osoittautuikin nyt sitten ihan ongelmaksi: joko meiltä katkaistaan lämmin vesi ensi viikoksi ja koko rotisko vaihdetaan, tai lattia putoaa koko värkin alta. Lattia boilerin alla on siis todella pahasti vaurioitunut. Olen asteen verran kauhuissani tästä. Mihin ihmeeseen minä olen joutunut?

Paljonkohan tämä tulee nyt maksamaankin? Sitä rahaa ei nimittäin ole ihan kamalasti ylimääräistä.

Hirvittää.

Muoks. Nonni. Putkimies ehdotti lopulta järjestelyä, johon sitten kaikki suostuttiin (siis putkimies, me loiset ja vuokranantaja): jotta saadaan edelleen kuuma vettä (eli voidaan käydä suihkussa vielä ensi viikollakin), porattiin olohuoneen kattoon viisi reikää ja aseteltiin ämpärit alla. Siis voi hyvänen aika! Nyt lähinnä naurattaa ihan hulluna koko homma. Eihän tällasta tapahdu! Paitsi siis näköjään täällä... Mutta nyt siis homma on suht kunnossa sinne ensi viikon torstaille asti, kun rotisko saadaan vaihdettua, eikä tuon järjestelyn pitäisi olla edes kovin vaarallinen. Eli lattian pitäisi kestää. Toivottavasti. Ja boilerin vaihto menee vuokranantajan vakuutuksesta, sillä tuo ei selkeästi ole meidän aiheuttamamme vahinko. Eli hyvä näin.

Ei otsikkoa

2007-10-19T14:45:00+03:00

Toissapäivänä oli sitten meidän lämminvesivaraaja eli boileri kosahtanut. Kakkoskerroksen matto on edelleen läpimärkä tuosta boilerihuoneen edestä (ja sattuneesta syystä siis myös minun huoneeni edestä), saa nyt katsoa kuinka pahaa jälkeä se saa loppujen lopuksi aikaiseksi. Putkimies on tulossa tänään iltapäivällä, ehkä sitten päästään taas tapahtumien tasalle. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo on kummallinen tapa pitää talo lämpimänä. Vaikka onhan se tullut jo aiemminkin todettua, että tämä saari on kyllä tietyissä asioissa niin jämähtänyt menneelle vuosituhannelle, ettei ihan heti uskoisikaan... Mutta näillä mennään kun on leikkiin ryhdytty.

Vähän kyllä kieltämättä epäilen edelleen tätä asumisjärjestelyä, ja on yhäkin sellainen olo, että olisi vain pitänyt etsiä jostain ihan oma luukku. Minä en yleensä ole pitkävihainen, mutta jotenkin nuo viime kesän sössimiset ja vaatekaappihuone-ehdotukset nakertavat jatkuvasti tuolla takaraivossa. Ja suoraan sanottuna ärsyttää. Ihan pirusti. Täytyy nyt vaan koittaa päästä yli noista ärsytyksistä, sillä täällä on nyt asuttava ensi kesään asti.

Flunssakin ahdistaa. Eikö tämä tukkoisuus nyt jo voisi pikku hiljaa hellittää?

Aurinko sentään paistaa ja linnutkin kuuluvat laulavan. Lähtisin ehdottomasti ulos haahuilemaan, jos jaksaisin.

Ei otsikkoa

2007-10-16T15:57:00+03:00

Flunssassa. Noin viidetta kertaa tana vuonna. Kurkussa siili, nena tukossa, paa taynna perunamuusia ja niska jumissa, siinapa noin tiivistettyna taman hetkiset tunnelmat. Aamun luennosta meni neljasosa niistaessa ja puolet aivojen vajaatoiminnasta johtuneessa koomatilassa. Great. Illalla viela yksi luento, kampille paasen vasta seitseman maissa. Oli ihan kuningasidea lahtea tanaan yliopistolle.

Ensi yosta tulee varmaan tosi villi. Kaantyilya, niistamista, ahdistusta, niistamista, paansarkya ja edes takaisin kavelya seka vahan lisaa viela sita niistamista. Odotan innolla.

Ei otsikkoa

2007-10-14T14:59:00+03:00

Puolikuntoisena, väsyneenä ja kurkku kipeänä. Rästissä huomiset seminaaritehtävät ja pyykkäys. En jaksa, en osaa, en tahdo.

Tänään, I'd rather be in Finland.

Ei otsikkoa

2007-10-12T20:23:00+03:00

Tänään on ollut taas jossain määrin harmaa päivä, niin sään kuin mielialankin puolesta. Tällaisina päivinä; tässä tietyssä mielentilassa sitä miettii lähinnä puolentoista vuoden päästä koittavaa paluuta Suomeen ja sitä seuraavaa elämää. Olen mielessäni aikatauluttanut sen koirankin sinne noin kahden vuoden päähän, eli sekin kummittelee mielessä: tällä hetkellä kuitenkin kieltäydyn edes haaveilemasta nelijalkaisesta otuksesta, tietoisella tasolla ainakin. Opinnot jatkuvat näillä näkymin loppuun Helsingissä (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja minut sinne huolitaan), mutta sen jälkeen tulevaisuus onkin aivan harmaan suvun peitossa. En ollenkaan tiedä, mihin sitä suuntaisi sitten valmistumisen jälkeen, ja se kieltämättä hirvittää. En voi (enkä kyllä haluakaan) olla ikuinen opiskelija, eli ihan oikeaan ammattiin on hakeuduttava, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Huomiseen mennessä karistan kuitenkin tällaiset ajatukset mielestäni, sillä vielä tässä vaiheessa ne aiheuttavat ainoastaan ahdistusta ja turhaa päänvaivaa: parempi keskittyä nyt tähän hetkeen ja palata noihin sitten kun on niiden aika.

Olen luonteeltani sellainen, että uskon ihan oikeasti elämän järjestyvän aina, tavalla tai toisella (mikä tosin ei poissulje huolehtivaa perusluonnetta). En pelkää tehdä suuriakaan päätöksiä, enkä jälkeen päin katsele taakseni ja mieti miten olisi käynyt, jos olisin valinnut toisin. Joskus sitä kuitenkin täytyy vain kulkea virran mukana ja katsoa mihin päätyy. Ne suuret päätökset toivat minut tänne, ja tällä hetkellä soljutaan verkkaisesti virtaavassa virrassa.

Ei otsikkoa

2007-10-11T22:35:00+03:00

Yliopistolla tuli taas roikuttua lähestulkoon täysimittainen päivä, yhdeksästä puoli neljään. Aamulla oli toisen vuoden ensimmäinen seminaari, eikä ollut ollenkaan kamalaa (mikä on aika yllättävää, koen seminaarit yleensä jokseenkin ahdistavina tilaisuuksina). Ainakin näin kahden viikon jälkeen pidän kovasti tuosta valinnaisaineestani, International Tradesta (kuulostaa muuten vissiin aika lailla kiinnostavammalta, kuin minä monet sen kokisivat... Kyseessä on siis kansainväliset sopimukset, eli käytännössä käsittelemme aika pitkälle laivakuljetuksia koskevia sopimuksia ja sopimusrikkomuksia). Mutta siis, kuten sanottua, tykkään kovasti. Ainakin vielä tässä vaiheessa. Luennoitsija (ja seminaarijohtaja) on erittäin mukava neljissäkymmenissä oleva nainen, joka on kovin herttainen tapaus.

Näin syksyisin luennoilla törmää usein uusiin luennoitsijapersooniin, kuten tänäänkin. EU-Law'n luennolle ei ilmaantunutkaan viime viikkoista ranskalaisherraa, vaan sisään astahtelikin varsin räväkkä brittimies. Hän osoittautui jo kymmenen ensimmäisen minuutin aikana varsin hulvattomaksi kaveriksi, joka sai ylitsepursuavan (aika kirjaimellisesti: kaikki halukkaat eivät nimittäin edes mahtuneet luentosalin kiinteille penkeille, vaan kymmenkunta opiskelijaa joutui noutamaan tuolit salin ulkopuolelta ja asettautumaan aika jyrkästi ylöspäin viettäville käytäville) luentosalin nauramaan aika ajoin lähestulkoon hysteerisenä. Ja kuka sanoi, että EU:n lainsäädäntö on tylsää ja kuivaa?

Yliopistolta lähdettyäni eksyin tänään taas ostoskeskittymään eli paikalliseen hypermarkettiin (vrt. Koskikeskus). Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta koska tarkoituksena oli tappaa aikaa ennen elokuviin menoa (Daywatch), kiertelin päämäärättömästi erinäisissä liikkeissä. Kuinka ollakaan, kirjakaupasta tarttui taas matkaan lukemista. Mutta ei hätää, tämä oli aivan selkeästi tällainen etukäteen (roimasti etukäteen...) hankittu nimipäivälahja minulle itselleni: Meerkat Manor - Flower of the Kalahari. Eihän sitä voinut jättää sinne hyllylle! Se suorastaan huusi nimeäni. Kyseessähän on siis ainakin Discovery Channelilla ja BBC:llä pyörivä mangustien elämästä kertova TV-sarja, johon koukutuin kesän aikana. Ihan saletisti yksi viihdyttävimmistä TV-sarjoista ikinä. Aivan mainio. (Sarjan innoittamana jopa lompakossani asuu pienimuotoinen mangustiyhdyskunta, kaksi sellaista lasten pientä muovista lelumangustia. Tiedän, aivan täydellisen naurettavaa, mutta hei. Mangusteja!)